Näin monella tavalla joulu voi mennä pieleen:
Jouluruoka ei maistu
”Anopin luona, kun anoppi vahingossa keitti suuressa padassa jo valmiiksi paistetun kinkun, lopputulos oli ilkeän harmaa mauton ja kuiva klimppi! Sen jälkeen anopin luona kinkkua ei ole syöty.”
”Lapsena, ehkä noin 4-vuotiaana, kun olimme perinteiseen tapaan lähdössä viemään kynttilöitä hautausmaalle, päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun koskettaa kielellä rautaa pakkassäässä. Kieleni jäi kiinni pihavalon tolppaan ja kun repäisin irti, nahkat lähti. Tajusin tehneeni hölmösti, enkä häpeissäni uskaltanut kertoa kenellekään. Jäi kyllä jouluateria lähtemättömästi mieleen, kun en pystynyt syömään oikein mitään. Siinä mummit ja tädit sitten ihmettelivät, että miksi minulle ei maistu. Kamala kokemus, mutta nyt jo pystyn tälle muistolle hymyilemään.”
Perheenjäsenten riitely vie joulumielen
”Vanhin lapsistani alkoi riitelemään siskonsa kanssa. Sitä kesti koko joulun ja vaikka yritin selvittää heidän välejään, riita vain jatkui. Jäi vähän surulliset muistot siitä joulusta.”
”Reilu parikymppisenä olin tullut joulunviettoon lapsuudenkotiini enkä katsonut voivani lähteä poikaystäväni mukaan, vaan jäin auttamaan aaton valmisteluissa. Illalla äiti motkotti saamistaan joululahjoista, oli liian sitä tai liian tätä, liikaa tai liian kallista. Oli liian myöhäkin. Oli surullista katsoa parhaansa yrittäneiden perheenjäsenten harmia. Äidiltä saatu kiitos ei oikein lämmittänyt, kun lahjat kuitenkin oli epäonnistuneiksi ehditty moittia. Siitä sitten jokainen haihtui taholleen. Minä odottelin turhaan poikaystävääni, joka mitään ilmoittamatta jäi viettämään jouluaattoiltaa kavereittensa kanssa.”
![Joulu ei aina kulu sopuisissa merkeissä.]()
”Humaltuneet veljekset tappelivat veripäissään ja kaiken peitti pelko. Mitä tapahtuu, milloin ja miten tämä päättyy, mihin pääsisi pakoon?”
”Isä meni aattoaamuna naapuriin ja siellä tuli nautittua viinaa ja kamala tappelu kotiin tultua äidin kanssa. Isän oli tarkoitus käydä kaupassa aattona, mutta eihän siitä mitään tullut, menin veljeni kanssa ostamaan viimeiset joulupöydän antimet. Joulutunnelma oli alamaissa, mutta ilta oli jo ihan mukava. Tämä tapahtui onneksi vain yhden kerran lapsuudessani.”
Perinteet tuottavat pettymyksen
”Kerran isä oli ostanut joulukuusen joka oli niin ruma, että itku pääsi. Koristelulla siitäkin selvittiin. (Isällä oli tapana ostaa vahvaoksainen kuusi, jotta koristeet pysyvät – no muutama oksa siinä oli ja neulasetkin tippuneet.)”
”Tätini esitti joulupukkia ja minä tunnistin hänet. Tuntui kuin minua olisi huijattu, niin kuin olikin.”
”Yksi tapaus lapsuudesta on jäänyt mieleen. Vaikka tiesin, kuka esiintyy pukkina, tuntui vastenmieliseltä, kun hän meillä riisui naamionsa ja nuttunsa pois. Olimme viimeinen paikka, jossa hän kävi, joten jäi viettämään iltaa meille. Olisi mennyt edes eteiseen.”
![Joulu ei aina kulu sopuisissa merkeissä.]()
Juhlasta puuttuukin joku
”Joulupukki ei tullutkaan, kun olin viiden vanha.”
”Isovanhemmat yllättäen eivät voineetkaan tulla meille aattona, vaikka niin oli sovittu.”
”Hatara muisto joulusta, kun isä ei ollutkaan joulunvietossa mukana vaan kaukana sairaalassa, vakavan autokolarin seurauksena. Pieni mieli ei voinut käsittää, miksi isi ei tule kotiin ja äiti itkee melkein aina. Sukulaiset, mummo ja pappa olivat meillä koko joulun mutta eihän ne isiä korvanneet! Onneksi isä viimein vaikean leikkauksen jälkeen toipui ja meillä oli sitten vielä monen monta joulua yhdessä.”
”Olin joskus töissä jouluaaton, ja siitä ei lapseni tykännyt. Tuli huono omatunto, olen sairaanhoitaja.”
Sairaus iskee joulunakin
”Äiti oli sairaana vuoteessa. Sisareni veti hiiliä leivinuunista ja luudan varrella hän kaatoi luudan huuhtomisämpärin lattialle. Kiireesti matot syrjään, etteivät kastu. Olipa siivoaminen. Sisareni oli 7- ja minä 5-vuotias. Kai siitä jotenkin joulu tuli isän tehdessä navettatyöt ja saunanlämmityksen.”
![Joulu ei aina kulu sopuisissa merkeissä.]()
”Vatsataudissa yksin kotona, poikaystävä Jenkeissä töissä, makaan sohvalla enkä osaa edes nukkua.”
”Kamalin joulu oli kun olin sairaana ja olimme kutsuneet jo hyvissä ajoin äitini meille joulunviettoon. Kyläilyä ei voinut enää perua. Minulla oli kunnon vatsatauti kaikkine oireineen. Laihduin sinä jouluna kolme kg. Äitini ei oikein tuntunut ymmärtävän sairauttani. Siinä sitten sinnittelin. Onneksi ruuat oli tehty valmiiksi. Minulle ruoka vaan ei maittanut.”
”Kamalimmasta joulustamme, tulikin yllättäen paras joulumme. Esikoistyttäremme sairastui vakavasti juuri ennen joulua. Kaikki energia kului hänen kanssaan, emme tienneet mitä tuleman pitää. Aaton aattona ei ollut tehty yhtään mitään jouluun liittyvää. Haimme ruuat kaupasta, pipareita oli paistettu aikaisemmin, mutta kaikki muu ostettiin. Ystävät olivat leiponeet pullat ja tortut. Aattoiltana istuimme ruokapöytään, eikä meiltä puuttunut mitään, ei edes lasimestarin silliä. Lahjojakin oli riittävästi. Mutta se pysähdyttävä hiljaisuus kaiken huolen ja hädän keskellä: se tuntuu vielä 30 vuoden takaa. Siitä kaikesta olen oppinut, että oikea joulu syntyy todella vähästä. Kevään kuluessa lapsikin tervehtyi.”
![Joulu ei aina kulu sopuisissa merkeissä.]()
”Koko perhe noroviruksessa, itsellä pää pöntössä kaikki joulunpyhät. Kauhea lemu asunnossa ja joka paikassa kipeitä lapsia.”
Joulupukilla riittää kiirettä
”Olin joulupukkina, ja kun oli aika lopettaa, niin viimeiset bussit kotiin olivat jo menneet. Ei sitä sitten auttanut kuin tossua tossun eteen ja kävellä 10 kilometriä, koska ei ollut puhelinta mukana, jolla olisi taksin saanut. Kadut olivat autioina ihmisistä, ja oli aika rauhaisaa kävellä.”
”Olin teini-ikäinen, kun veljeni oli partiolaisten joulupukkina ja me muut odotimme ja odotimme häntä palaavaksi kotiin keikoiltaan. Äiti varsinkin oli ihan hermona, milloin pääsemme joulupöytään. Kun kaveria ei vaan kuulunut, kerkesimme jo ajatella vaikka mitä. Oli jo myöhäinen ilta, kun hän palasi ja sanoi vain, että käyntipaikkoja oli tuona jouluna ollut erityisen paljon ja joissakin paikoissa aika venähti normaalia pitemmäksi. Helpotuksen huokaus pääsi kaikilta ja siitä vasta alkoi meidän joulumme.”
